Ranskan vaalit

Ei tullut jytkyä populisteille Ranskan presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella kuten monet olivat odottaneet – tai pelänneet. Äärioikeistolaisen Kansallisen rintaman ehdokas Marine Le Pen sai enemmän ääniä kuin edellisissä vaaleissa, ja pääsi toiselle kierrokselle, kuten aiemmin isänsä vuoden 2002 vaaleissa. Kuitenkin oli selvästi pettymys hänelle ja hänen kannattajilleen, että vielä pari kuukautta sitten ennustettu ensimmäisen kierroksen voitto ei toteutunut.
Paalupaikalta 7 toukokuuta järjestettävään toiseen äänestykseen lähteekin liberaali-keskustalaiseksi ja hyvin EU myönteiseksi luonnehdittu Emmanuel Macron, joka sai 23,75% äänistä eli pari prosenttiyksikköä Marine Le Peniä enemmän. Hänen ennustetaan voittavan myös toisella kierroksella.
Ensimmäisen äänestyskierroksen tulos oli järkytys Ranskan perinteisille valtapuolueille, sosialisteille ja keskusta-oikeistolle, joiden ehdokkaat jäivät ulos toiselta ratkaisevalta kierrokselta. Suomessa vastaavaa olisi, jos presidentinvaalien toiselta kierrokselta jäisivät pois keskustan, kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien ehdokkaat.
Ranskan ensimmäisen kierroksen tulos vastasi hyvin ennusteita. Kun viime aikoina on paljon puhuttu ennusteiden epäluotettavuudesta, niin nyt ne pitivät erittäin hyvin paikkansa. Ennusteiden mukaan Macron voittaisi Le Pennin toisella kierroksella arviolta lukemin 61 -39.
Toiseen kierrokseen on kuitenkin vielä pari viikkoa aikaa ja paljon voi tapahtua tuona aikana. Vaikka tilanne näyttää selvältä, varsinkin kun sekä sosialistien että keskusta-oikeiston taholta on jo ilmaistu tuki Macronin valinnalle, liialliseen varmuuteen ei pidä tuudittautua, Ainakin eilen Macronin puhemies näytti ottavan tämän asenteen, kun hän ei suostunut spekuloimaan toisen kierroksen tuloksella vaan totesi, että nyt täytyy tehdä työtä hartiavoimin seuraavat kaksi viikkoa voiton varmistamiseksi.
Ranskan järjestelmään kuuluu, että presidentin vaaleja seuraavat parlamentin eli kansalliskokouksen vaalit kuukauden kuluttua presidentin vaalien ratkettua. Tällöin valitulla uudella presidentillä on heti mahdollisuus vahvistaa valtaansa myös saamalla oman puolueensa edustajia valituksi parlamenttiin.
Tällä kerralla tilanne on poikkeuksellinen, koska ennakkosuosikki Macronilla ei ole toistaiseksi edes puoluetta takanaan, ainoastaan kansanliike. Vaikka Ranska onkin hyvin presidenttivaltainen maa – kuten Suomi aikanaan – ilman kansalliskokouksen tukea presidentin on hyvin vaikea ajaa omia poliittisia linjauksiaan lävitse käytännössä.
Marine Le Penillä on tosin puolue takanaan, mutta sillä on kansalliskokouksessa vain pari edustajaa. Itse asiassa vasta kansalliskokouksen vaalit kesäkuussa tulevat sitten osoittamaan, kuinka paljon todellista valtaa äärioikeistolainen Kansallinen rintama tulee ottamaan.
Ensimmäisen kierroksen tulos on Euroopassa otettu helpotuksella vastaan sekä poliitikkojen että talouselämän puolella. Tulos vahvisti välittömästi sekä euron kurssia että osakekursseja. Euroopan Unionin kannalta Macronin valinta presidentiksi olisi paras mahdollinen tulos. Sillä olisi mahdollisesti myös myönteisiä vaikutuksia Saksan syksyllä pidettäviin vaaleihin. Toisaalta Saksassa oikeistolainen populistipuolue Vaihtoehto Saksalle on muutenkin jo menettänyt kannatustaan ja on hajoamassa omiin sisäisiin ristiriitoihinsa, joten siitä ei näyttäisi tulevan sellaista poliittista tekijää kuin vielä jokin aika sitten arveltiin.
Suomessa Ranskan vaalituloksella on myös merkitystä, erityisesti EU:n kautta mutta myös puoluetasolla. Perussuomalaiset ovat olleet aika hiljaisia tuloksesta, mutta odottavat toista kierrosta. Sen sijaan sosiaalidemokraateilla luulisi olevan ehkä enemmänkin ajateltavaa, kun heidän sisarpuolueensa ehdokas sai vain 6,4% äänistä. Myös aiemmissa Hollannin vaaleissa sosialistit romahtivat. Vaikka vastaava romahdus ei ehkä heti ole Suomessa nähtävissä, luulisi sen soittavan hälytyskelloja sosiaalidemokraateissa, jotka juuri saivat huonon tuloksen kuntavaaleissa. Paine puolueen uudistamiseksi ja Antti Rinnettä kohtaan tulee kasvamaan.

5 kommenttia artikkeliin “Ranskan vaalit”
  1. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Ilkka, ethän nyt ymmärrä tahallasi väärin? Vapaasti virtaavalla keskustelulla tarkoitan sitä, että jokaisen kommentit tulevat näkyviin heti, jolloin jokainen halukas voisi reagoida kaikkien muiden kommentteihin paljon nopeammin kuin nyt. Ei kommenttien julkaisunopeudella ole mitään tekemistä sen kanssa, ettetkö voisi kyseenalaistaa niitä niin paljon kuin haluat. Anna palaa vain.

    Nythän muut kuin sinä eivät voi käytännössä keskustella palstallasi keskenään, kun eivät tiedä toistensa kommenteista ennen kuin sitten joskus hyväksyt ne. Vaikka aiheesi kaipaisivat keskustelua, sitä ei oikein synny.

  2. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Enpä oikein ymmärrä kommenttisi viimeistä kappaletta. Ilmeisesti haluaisit mieluummin, että kommenttisi hyväksytään ilman mitään reaktiota alkuperäisen artikkelin kirjoittajalta. Tämä on minusta todella outoa tapaa kuvata keskustelua.
    Minä en ”ennakkohyväksy” kommentteja, mutta jos katson – luettuani ne; sillä en vain paina nappia lukematta mikä kommentti on – että kommentissa on jotain jota minä voin edelleen kommentoida – kuten tässäkin tapauksessa – niin silloin teen niin. Minusta se on vapaasti virtaavaa keskustelua. Ilmeisesti sinulle vapaasti virtaava keskustelu tarkoittaa sitä, että sinun mielipiteitäsi ei pitäisi kommentoida tai kyseenalaistaa tarvittaessa.

  3. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Ilkka,

    populismi ei määräydy ideologisen sisällön vaan retoriikan ja toimintatavan perusteella. Mainitsemiasi asioita Macron ajaa tyhjästä polkaistun liikkeensä ja pseudoälykkään retoriikkansa kautta populistisesti, ja nimenomaan rakentaa kansan sisään vastakkainasettelua: ”Patrioottien puolesta, nationalismin uhkaa vastaan!”

    EU-kriittiset sekä islamismin leviämistä ja siitä johtuvia moninaisia vaikeuksia vastustavat puolueet ja liikkeet, vaikka puhuvat eliitistä ja kansasta, näkevät kuitenkin kansakuntansa (eliitteineen päivineen) kokonaisuuksina puolustamisen arvoisina. Macronin retoriikka taas sulkee osan hänen omasta kansastaan määrittelemänsä yhteiskunnan ulkopuolelle näiden omassa kotimaassa.

    Tarkastelemalla sanojen patriotismi ja nationalismi alkuperää ja merkitystä havaitsee helposti, millainen kammottava oksennus Macronin voittajan julistus on: molemmat termit pohjautuvat identiteettiin, itsemääräämisoikeuteen ja solidaarisuuteen omaa kansaa kohtaan. Kaikki arvoja, jotka Macron pettää mennen tullen, tehden hänen patriootiksi julistautumisestaan erityisen irvokkaan.

    Ns. uudisraivaajamaat kuten Kanada ja Australia menestyvät maahanmuuton ansiosta, koska niillä on hyvin pragmaattinen lähestymistapa: kuka olet tai mihin uskot ei ratkaise, vaan ennen maahan päästämistä arvioidaan huolellisesti maalle tuottamasi lisäarvo. Ei lisäarvoa, ei maahanpääsyä. USA:n maahanmuuttopolitiikka on toiminut pitkään samaan suuntaan joskin eri mekanismilla: olet omillasi. Turvallisuusuhat ovat jo pitkään muuttaneet tätä politiikkaa ankarammaksi.

    Lopuksi, jokaisella on täysi vapaus määritellä bloginsa toimintatavat. Käyttämäsi jokaisen kommentin ennakkohyväksyntä kertoo siitä, ettet halua antautua vapaasti virtaavaan keskusteluun, joka taas on sähköisen median koko idea. Harmi.

  4. avatar Ilkka Uusitalo sanoo:

    Macronia ei voi laittaa samaan kategoriaan Le Penin tai Melenchonin kanssa. Hänhän ajaa kaikkia asioita joita populistit vastustavat: voimakkaampaa EU:ta, globaalia kauppaa, avointa Eurooppaa. Hän ei ole eristämässä Ranskaa ja rakentamassa vastakkainasettelua ”kansan” ja ”eliitin” välille. Vaikka hän kampanjoi nykyisen puoluejärjestelmän ulkopuolella, on hänellä samalla vahvat siteet sekä sosialistien suuntaan (entinen valtiovarainministeri sosialistien hallituksessa) että myös keskusta-oikeiston suuntaan, mitä osoitti myös Fillonin välitön tuki Macronille tuloksen selvittyä.

  5. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Macron, jonka takana ei ole lainkaan puoluetta, on yhtä populisti kuin Le Pen tai Mélenchon, joka myös kampanjoi puoluejärjestelmän ulkopuolelta, joten populistit todella saivat jytkyn Ranskan vaaleissa: 64,92 % annetuista äänistä!

    Voiton huumassaan EU-uskovainen Macron julisti todellisen ajatuksen eheyden helmen (vapasti käännettynä):
    ”Haluan olla Ranskan koko kansan presidentti. Patrioottien puolesta, nationalistien uhkaa vastaan!”

    Sillä lailla. EU-uskovaisen pressakandidaatin julistus on kaikkien oksymoronien (itseristiriitojen) äiti. Hyvä idea koko kansan presidentiltä.

css.php